Koskaan ei ole työväenliikkeen keskuudessa tervehditty sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän kokoontumista niin suurella tyydytyksellä kuin nyt”, sanoi Väinö Tanner avatessaan eduskuntaryhmän kokouksen maaliskuun 1919 eduskuntavaalien jälkeen. Mistä moinen positiivisuus, kun ottaa huomioon edellisen vuoden tapahtumat?
Kuluvan joulukuun alussa SDP järjesti Kansanvallan puolesta -seminaarin Paasitornissa Helsingissä. Ajatuksenamme oli katsoa eteenpäin vuoden 1918 dramaattisista tapahtumista. Sillä kohtalokkuudestaan huolimatta se oli vain yksi vuosi, jota seurasi sata aivan toisenlaista vuotta. Seminaarissa Suomen eturivin historioitsijat mietittivät, kuinka SDP:sta tuli SDP ja Suomesta Suomi.
Takaisin sadan vuoden taa. Aihetta tyytyväisyyteen nimittäin oli. Tanner oli valittu SDP:n johtoon joulukuussa 1918 pidetyssä puoluekokouksessa, jossa puolue asettui yhteistyön ja väkivallattomuuden tielle. Jo vuoden 1918 lopulla oli pidetty maan ensimmäiset kunnallisvaalit. Toipumisen mahdollisuudesta kertoi, että sisällissodan verisimpiin kuuluvalla näyttämöllä Tampereella sosialidemokraatit saavuttivat reilun enemmistön.
Ja vuonna 1919 Suomessa kyettiin järjestämään eduskuntavaalit, vain vajaa vuosi sen jälkeen, kun verinen ja repivä sisällissota oli käyty. Vaaleissa SDP saavutti 80 paikkaa eli saman verran kuin ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa 1907, vaikka suuri osa sen kannattajista virui vielä vankileireillä tai oli vailla kansalaisluottamusta.
Professori emeritus Seppo Hentilä muistuttaa kirjassaan Pitkät varjot, että sisällissodassa jälkiselvittelyineen kuoli noin 37 000 ihmistä. Se ylittää talvisodan sotilas- ja siviiliuhrien määrän kymmenellä tuhannella. Hävinneiden taakkaa ja katkeruutta lisäsi, että laittomiin teloituksiin syyllistyneet voittajat saattoivat jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jälkikäteen osa punakaartilaisista kääntyi kommunisteiksi ja siis aseellisen kumouksen kannattajaksi ja jatkajiksi. He halusivat kostoa. Osa vetäytyi omiin oloihinsa politiikan ulkopuolelle.
Oma isoisäni Armas tuli monen sosialidemokraatin tavoin vakuuttuneeksi juuri punakaarti-kokemuksensa seurauksena, että yhteiskuntaa muutettaessa aseiksi kävivät vain aktiivinen ja avoin kansalaistoiminta ja vaalilippu. Tästä seurasi omaan sukuuni isäni ja isoisäni toimesta 100 vuotta kunnallista demokratiaa.
Suomalainen yhteiskunta saatiin vaikeuksista ja jännitteistä huolimatta aika nopeasti toimimaan ja Suomi säilyi sen ansiosta demokratiana 1930-luvun ääriliikkeiden paineissa. Sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen nimittäminen 1926 oli myös osoitus maltillisten voimien otteesta. Kansanvallan rakentamista ja puolustamista jatkettiin maailmansotien välisinä ja sotien jälkeisinä vaaran vuosina.
Vaikka se on usein ollut puutteellista ja vaikeaa, on meillä ollut kyky käsitellä menneitä ja sitä kautta siirtyä eteenpäin. Professori Jaakko Paavolaisen 1960-luvulla julkaisemat teokset punaisesta ja valkoisesta terrorista olivat tärkeitä menneisyyden hallinnallemme. Ne katkaisivat sisällissotaan liittyvän vaikenemisen ja mursivat vallalla olleen voittajien tulkinnan.
Paavolainen kirjoitti: ”Missä muualla on yhteiskunta, jossa myös voittajien teoista kertovat lähteet ovat tunnollisesti säilytetyt ja vapaasti käytettävissä 50 vuotta tapahtumien jälkeen, jossa voidaan ’kertoa kaikki’? Sellaisia yhteiskuntia on vain Pohjoismaissa.”
Toteamus on ajankohtainen myös tämän päivän Euroopassa, jonka monessa maassa demokraattisen oikeusvaltion rakentaminen on tuskallista ja historian haamut nousevat pelottavalla tavalla esiin. Liberaalia demokratiaa haastetaan myös meillä Suomessa.
Pisin matka Helsingissä vuonna 1918 oli matka Pitkänsillan yli. Pisin matka nyky-Suomessa ei ole Utsjoelta Hankoon. Se on ollut kävely Rautatientorin poikki tai itsenäisyyspäivänä kahden kulkueen marssi Helsingin sisällä. Vaikka leirit ja liput siivotaan, niiden läsnäolo merkki siitä, että historia ei ole loppunut. Seuraavanakin vuosisatana demokratiaa on huollettava. Suomen tarina on selviytymisen, eteenpäin katsomisen ja yhteistyön tarina. Historiallisen merkittävä osansa siinä on myös sosialidemokraateilla. Työ jatkuu ensi keväästä seuraavalle sataselle.
Jaa tämä artikkeli