Itämeren osista itselleni tutuin on Saaristomeri, jonka monimuotoisuudelle ei löydy vertaa. Sen ikivanha peruskallio ja jääkauden muokkaama maisema on koko maailman mitassa arvokas. Sinne liittyy Suomen alueen vanhimpiin lukeutuva ihmisen ja luonnon yhteiselo. Kalastajat ja metsästäjät kotiutuivat maankohoamisen synnyttämille saarille, joille vakiintui vähitellen myös pienimuotoista viljelyä.

Sittemmin viljely on tehostunut ja laajentunut erityisesti jokisuistojen viljaville savimaille. Se tuottaa kotimaista ruokaa, mutta tutkimusten mukaan myös mittavan ravinnekuorman, jonka tulokset näemme kesäisin mahtavina levälauttoina. Ongelma on kiistaton ja uhkaa alueen luontoa ja maisemaa. Mitä tälle sitten pitäisi tehdä?

Kipsi vähentää vesistöjen rehevöitymistä ja sameutta estämällä fosforin ja hiilen huuhtoumaa pelloilta. Kipsikäsittely on tutkittu ja laajaan käyttöön soveltuva vesiensuojelukeino. Saaristomeren vedenlaadun parantaminen peltojen kipsikäsittelyllä -hanke julkaisi viime vuoden lopulla politiikkasuositukset kipsin käyttöönotolle. Malli perustuu viljelijöiden vapaaehtoiseen toimintaan ja haluun osallistua vesiensuojelun tehostamiseen.

Ideana on, että kipsikäsittely aloitetaan yhdellä valuma-alueella ja laajennetaan vuoden kahden sisällä seuraavalle. Tämä helpottaa maatilojen töitä ja sopii viljelykiertoon. Viljelijöiden tarvitsee sitoa pääomaa ainoastaan kipsin levityksen kustannuksiin, jotka valtio korvaa erikseen.

Käsittely on tulevaisuusinvestointi, jonka kustannukset kohdistuvat toteutusvuoteen, kun taas hyödyt jakautuvat noin viiden vuoden ajalle. Vuonna 2021 alkavan rahoituskauden valmistelu on menossa sekä EU:n että kansallisella tasolla, ja kipsinlevitys on tarpeen ottaa mukaan yhtenä vesiensuojelutoimista. Aluksi voitaisiin kipsata Saaristomeren pellot ja EU:n uuden rahoituskauden alkaessa käsittely ulottaa Selkämeren ja suomenlahden valuma-alueille.

hmisen vaikutus Saaristomeren saariin huipentui 1800-luvun lopulla saariston väkiluvun ollessa korkeimmillaan. Nyt ihmisen jättäessä saariston meidän ja luonnon vuorovaikutuksessa syntyneet perinnemaisemat ja niiden monipuolinen kasvisto ovat vaarassa hävitä avarien maisemien kasvaessa umpeen. Samalla juuri ihmisen välillinen vaikutus pilaa aluetta heikentämällä veden laatua.

Kipsikäsittelyn käyttöönotto leikkaisi nopeasti Suomen fosforikuormitusta Itämereen 300 tonnilla vuosittain. Tuloksena olisi rannikkovesien parempi tila. Seuraavina vuosina on tarve hoitaa pelloille kipsiä ja rannat tikkiin.