Katso puheen tallenne tästä: https://youtu.be/7pcecCHaH0Y

***

Hyvät toverit,

Tätä kampanjaa varten ystäväni pyysivät minua kaivamaan esille vanhoja valokuvia. Kuvia nuoruudesta, töistä, vapaa-ajalta. Ajatus kai oli, että sitä kautta minut oppisivat tuntemaan muutkin kuin ne, jotka olen itse matkallani tässä liikkeessä oppinut tuntemaan.

Se tuntui oudolta. En ole koskaan ollut erityisen hyvä tuomaan itseäni esille, vaikka olen ollut ehdolla ja menestynytkin vaaleissa. Ehkä me sosialidemokraatit olemme sellaisia. Ehkä me suomalaiset olemme sellaisia. Kynttilämme sydän on vahva, mutta palaa vakan alla.

Löysin lopulta mustavalkoisen valokuvan 80-luvun alkuvuosilta, jonka laitoimme verkkoon. Siinä Naantalin työväentalon portailla pidän kädestä silloista puheenjohtajaa Kalevi Sorsaa, ja kummallakin on vähän hassu ilme kasvoillaan. En muista kuvaustilannetta. Mutta kuvasta minulle vyöryi mieleen monta muistoa. Muistoa siitä miksi liike on minussa ja mitä minulle on merkinnyt olla liikkeessä.

Toverit, minulle liike on mehua ruusumukista kun pöydän alle kaikuvat isän ja muiden aikuisten puheet yhdistyksen kokouksessa. Se on turvallisuus.

Se on vintillä kaksi vuosikertaa papan sosialisti-lehtiä vuosilta 17-18. Opetuksia oikeasta ja väärästä. Ajatuksista ja uhrauksista jotka ovat ihmistä suurempia.

Mutta samalla katseesta eteenpäin.
Se oli nuorisoliikkeen alaston sekasauna, joka hiukan jännitti, mutta jonne oli tervetullut ilman urheilijan fysiikkaa. Se on into ja yhteenkuuluvuus.

Se ovat pakkasen kipristämät varpaat toreilla ja hiki päässä nuorille pubeissa jaetut vaalimateriaalit. Se on valtavasti kohtaamisia, syttyviä silmiä ja myös olan kohautuksia.

Se on valtuustosalin pulpetin näytöllä loistavat kyllä ja ei-napit. Valintoja, jotka ovat vaikeita, jotka on tehtävä. Opetus siitä, että päivät tulevat peräkkäin ja lupaukset on pidettävä.

Se on valtiosalin hämärästä sulkemisajan jälkeen minua tuijottavat rintakuvat. Kun kirjeitä on vastaamatta. Ihmisten tarinoita elämästä. Siitä miten on.

Ja unelmia siitä miten pitäisi olla.

Hyvät toverit,

Seison, tässä koska minusta avain muutokseen on kasvava ja hyvinvoiva sosialidemokraattinen liike. Ja ennen kaikkea sen vuoropuhelu itsensä ja muiden kanssa.
Minusta on ollut upeaa kuunnella puheita meille tärkeistä asioista, sanoilla jotka vetoavat juuri meihin. Tunnen ne asiat ja ne sanat, mutta samalla olen pakotettu sanomaan teille hyvät toverit, ne eivät riitä.

Kampanjasuunnitelma tai poliittinen strategia joka perustuu ajatukselle ”pitää vain saada oma ydin liikkeelle” ei koskaan tuo toivomaamme lopputulosta. Nyt meidän on kysyttävä itseltämme, haluammeko tietää mitä ajattelee, mitä tuntee ja haluaa.

Tulevaisuudessa me sosialidemokraatteina käymme vuoropuhelua omien jäsentemme kanssa reaaliajassa, tutkimme sitä mistä motivaatio toimia kasvaa. Viestimme tavalla, joka puhuttelee aivan kaikenlaisia suomalaisia.

Kysymys on kyvystä kuunnella ja esittää kysymyksiä. Innostaa, ei saarnata. Puhua arvoista, mutta ei tuputtaa valmiita vastauksia. Valaa toivoa, olla rehellinen.

Bästa kamrater,

I denna tid när gränserna stängs, nya murar planeras ochmänniskor delas i oss och dom. Vi måste tala kristallklart omfrihet, sanning och människovärde.

Vi måste påminna om att det, att vi har krossat murarna, kunnat samarbeta och känna solidaritet gentemot våra medmänniskor ärgrunden till vår välfärd.

Ja mitä enemmän rajoja suljetaan, sitä vähemmän vapautta ja hyvinvointia meillä on. Ja sen korkeammiksi taas uudet muurit täytyisi rakentaa. Tulevaisuutta ei kuitenkaan suljeta rajoilla eikä edistystä kahlita muureilla.

Hyvät ystävät!

Tulevaisuus on monenkeskinen maailma, matkamme kohti ihmiskunnan yhteistä rauhanomaista rinnakkaiseloa ja sen vaatimia rakenteita.

Tulevaisuuden Suomi ottaa paikkansa – ei tuomarina tai oppimestarina – vaan valmentajana, joka antaa nuorilleen valmiudet tehdä mitä vain missä vain ja, kaikille Suomeen tuleville tukea ja ohjausta tavalla, joka ottaa heidät mukaan yhteiskuntaamme.

Tulevaisuus, jossa jokainen lapsi saa tasavertaiset edellytykset tulla kaikeksi siksi mitä hän voi olla. Jossa tunnistamme ja puramme ne yhteiskunnan rakenteet jotka estävät ihmisiä olemasta mitä he voisivat olla.

Jossa jokainen aikuinen saa muuttuvassa työelämässä elämänmittaista tukea osaamisensa kehittämiseen. Uskomme, että ihmisen äly ja luovuus ovat vailla rajoja. Näytämme, että jokainen meistä pystyy.

Tulevaisuus on ihmisen kasvava tietoisuus vastuustaan luonnosta ja kunnioitus kaikkea elävää kohtaan. Se on uskallus haastaa epäonnistunut talouspolitiikka ja sen olettamukset. Julkinen sektori ei rajoita, vaan mahdollistaa.

Meidän sosialidemokraattien tehtävä on tarjota toivoa. Me näytämme ihmisille, että on jotakin mitä kohtaan yhdessä pyrimme. Tarjoamme oman selkeän vaihtoehdon joka ei vilkuille sivuille.

Puoluesihteerinä haluan rakentaa tätä vaihtoehtoa. Ja viedä SDP:n vaalivoittoon, joka mahdollistaa sen toteutumisen.

***

Olof Palme sa att politik är att vilja. Javisst. Kyllä. Ja politiikassa on kyse myös muutoksesta. Sillä jokaiset vaalit voitetaan joko toivolla muutoksesta, tai pelolla muutosta kohtaan.

Me voitamme ne toivolla. Toivolla tulevaisuudesta, joka ei ole kuin koskaan ennen. Joka on parempi.

Toverit, me rikomme niin muurit kuin lasikatot. Me otamme vallan niiltä jotka esittävät kaavioita hallitsematta prosesseja, joiden mukaan satavuotiasta Suomea kuuluu johtaa kuin liukuhihnaa, jotka eivät usko ihmiseen.

Niiltä, jotka antavat kaikelle hinnan eikä millekään arvoa.

Toverit!

Teidän tuellanne, teidän kanssanne, haluan rakentaa yhdessä voittavan SDP:n. SDP:n joka tuo toivon muutoksesta. SDP:n joka on tulevaisuus.

Kiitos