Nimeni on Antton Rönnholm ja olen SDP:n eduskuntavaaliehdokas Varsinais-Suomen vaalipiirissä vuoden 2027 eduskuntavaaleissa. Naantalilainen, Head of Geopolitics ja SDP:n puoluesihteeri 2017-2023.
Sopimus hyvästä yhteiskunnasta
Suomen yhteiskuntasopimus on rikki. Sitä rikkovat ne, joille mikään ei riitä.
Sopimuksessa on kaksi osapuolta. Se elää ja hengittää jokaisissa vaaleissa, jokaisessa budjetissa, jokaisessa laissa.
Oikeuksien mukana sopimus tuo vastuita: yksilön on myös sitouduttava yhteisiin sääntöihin ja tekemään parhaansa niin itsensä, läheistensä kuin kaikkien parhaaksi. Joka neljäs vuosi kansa äänestää: onko sopimus voimassa, uusitaanko se, ja millä ehdoilla?
Kyse ei ole pelkästään siitä, kuka istuu eduskunnassa. Kyse on siitä, millä ehdoilla suomalaiset ovat valmiita elämään yhdessä seuraavat neljä vuotta — ja kauemmas tulevaisuuteen.
Yhteiskunta on vain niin vahva kuin sen heikoin jäsen
Hyvinvointisopimus, osaamis- ja kasvusopimus, turvallisuussopimus. Kaikki kolme ovat osia samasta kokonaisuudesta, samasta lupauksesta: me pidämme huolta toisistamme.
Hyvinvointisopimus
Yksilö on vapaimmillaan yhteiskunnassa, jossa me voimme epäonnistua, väsyä tai sairastua ilman pelkoa, että kaikki romahtaa. Se on vapauden ydin.
Elämme ajassa, jossa ihmisen arvo mitataan näkyvyydellä. Individualismi on toisaalta voimaannuttavaa, mutta toisaalta väsyttävää: jokainen epäonnistuminen on henkilökohtainen häpeä, ei yhteisön kohtaamisen paikka.
Mutta tämä ei ole vain kulttuurinen ilmiö. Se on poliittinen rakenne. Kun kaikki riskit siirretään yksilölle, järjestelmä vapautuu vastuusta — ja vapaus ja vastuu katkaisevat suhteensa.
Ihmiselämän perusta on terveys. Valtioneuvoston väliarviointi kertoo, että luottamus sosiaali- ja terveydenhuoltoon on romahtanut. Luottamus on sopimuksen valuutta. 85 vuotta täyttäneiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2050 — se ei ole tilasto vaan sukupolvisopimus, jonka lunastaminen alkaa nyt.
Oikeus turvaan, hoivaan ja palveluihin riippumatta elämäntilanteesta. Velvollisuus osallistua yhteiseen, maksaa veroja kykyjensä mukaan, kasvattaa lapsiaan ja kantaa vastuuta lähimmäisistä.
Oikeus vaatia osallistumista ja yhteisiin sääntöihin sitoutumista. Velvollisuus pitää lupauksensa: kannatella niitä jotka eivät vielä pääse omin jaloin, niitä jotka hetkellisesti kaatuvat ja niitä jotka eivät enää jaksa.
Osaamis- ja kasvusopimus
Tutkimusten mukaan 50–75 prosenttia talouskasvusta selittyy inhimillisellä pääomalla. Jos laiminlyömme investoinnit ihmisiin, Suomelle ei voi ennustaa menestystä kansainvälisessä kilpailussa.
Luvut ovat ankarat. Suomi on pudonnut 15 vuodessa OECD-maiden korkeakoulutusvertailun kärkijoukosta keskiarvon alapuolelle. Suomi ei vain juossut vaan koulutti itsensä maailman kartalle. Nyt on juostava pysyäkseen paikallaan.
Teknologinen murros on todellinen. Mutta teknologia itsessään ei päätä, kenen hyödyksi muutos tapahtuu — se on poliittinen valinta. Yhteiskunnassa, jossa algoritmit ohjaavat päätöksiä, peruskansalaisen on osattava lukea tilastoja, tunnistaa päättelyvirhe ja kyseenalaistaa valmis johtopäätös. Koneille ei voi luovuttaa tulkintavaltaa.
Demokratian rapautuminen ei ole sattuma. Liberaalin demokratian eteneminen on historiallisesti kulkenut käsi kädessä talouskasvun kanssa — ja viimeisen viidentoista vuoden demokratian taantuma seuraa yhtä selvästi talouden taantumaa. Kasvua on tavoiteltava myös demokratian säilyttämiseksi.
On olemassa toinen velka, joka ei näy budjeteissa: sosiaalinen velka. Siinä missä rahan arvoa syö inflaatio, sosiaalinen velka ei katoa vaan kasvaa. Tiedolliset valmiudet, luottamus tulevaan ja sosiaalinen rohkeus joko kasvavat korkoa korolle, tai niitä ei ole.
Oikeus laadukkaaseen koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen tulotasosta riippumatta. Velvollisuus tarttua oppimisen mahdollisuuksiin ja kantaa oma vastuu osaamisensa kehittämisestä.
Omistajilla on velvollisuus investoida, ei vain nostaa osinkoja. Johtajilla velvollisuus innovoida ja arvostaa kaikkia työyhteisössä. Valtiolla velvollisuus turvata koulutusinvestoinnit yli vaalikausien.
Turvallisuussopimus
Turvallisuus ei rakennu vain ulkoisesta puolustuksesta. Se rakentuu myös siitä, miten turvalliseksi ihmiset kokevat arkensa: kaduilla, kouluissa, töissä ja kotona.
Kylmän sodan jälkeen länsimaissa elettiin lyhyt poikkeusaika, jolloin geopoliittinen ajattelu jäi vähemmälle huomiolle. Se aika on ohi. Suomi ja Ruotsi tekivät oikein liittyessään Natoon.
Globaali etelä ei ole enää passiivinen kehitysyhteistyön kohde. Se on aktiivinen toimija, joka valitsee kumppaneitaan. Euroopan ja Suomen on oltava läsnä aktiivisina kumppaneina — muuten tilaan tulee joku muu, jolla on omat intressinsä.
Varautuminen on välttämätöntä. Mutta on varottava itseään toteuttavia ennustuksia: jos vastuullinen turvallisuusajattelu korvautuu puhtaalla militarismilla ja kysymysten esittäjien isänmaallisuutta aletaan kyseenalaistaa, olemme kadottaneet sen minkä piti säilyä. Avoin yhteiskunta ei ole heikkous — se on ydinvahvuutemme.
Äärimmäinen taloudellinen eriarvoisuus on sisäisen turvallisuuden uhka. Pohjoismainen malli on perustunut siihen, että kaikki jakavat samat tilat: samat koulut, samat terveyskeskukset, samat puistot. Kun nämä tilat eriytyvät, yhteinen kokemus häviää — ja sen mukana luottamus.
Oikeus turvallisuuteen ja oikeus elää ilman pelkoa riippumatta taustasta, asuinpaikasta tai varallisuudesta. Velvollisuus sitoutua yhteisiin sääntöihin ja osallistua turvallisuuden kustannuksiin kykyjensä mukaan.
Kun yksilöillä on velvollisuus puolustaa maata jopa hengellään, on valtaapitävien velvollisuus pitää kaikki mukana ja tarjota jokaiselle kokemus, että Suomi on yhteinen. Velvollisuus osallistaa keskusteluun eikä määrätä rivejä suoraksi.
Mistä sopimuksessa on kyse?
Yhteiskuntasopimus ei ole dokumentti, joka kirjoitetaan kerran ja jätetään hyllyyn. Se on demokratian perusta: valta on oikeutettua, kun se palvelee niitä, joilta se on luovutettu.
Sipilän hallitus tarjoili aikanaan yhteiskuntasopimusta, mutta sen laadintaan ei kutsuttu ketään mukaan. Palkanalennus, lomarahojen leikkaus ja arkipyhien poisto eivät ole sopimus, jos toinen osapuoli ei saa mitään vastineeksi.
Sopimus on aina uusittava
Locke muistutti meitä, että valta on annettu luottamuksessa. Jos sitä käytetään väärin, sopimus on uusittava. Rousseau muistutti, että sopimus ei ole ihmisten ja vallanpitäjien välinen — se on ihmisten välinen.
Minä haluaisin, että Suomi olisi paikka, jossa hyvinvointialueella pääsisi nopeasti hoitoon niin etteivät ongelmat pahene. Että punaisia lappuja etsittäisiin, koska ruokaa ei pidä tuhlata eikä koska mihinkään muuhun ei ole varaa. Ja että lapset tottuvat siihen, että omalla äidinkielellään voi kaupassa jokeltaa vapaasti ja vieras aikuinen hymyilee eikä katso vihaisesti.
Että Eurooppa olisi manner, jolla olisi suunta ja rohkeutta toteuttaa arvojaan. Että olisi talouskasvua niin, ettei vastauksia tarvitse etsiä vihaisissa sakeissa kaduilla vaan vaaleissa, joissa on vaihtoehtoja.
Kysy miksi ja miten. Sano ei näin. Ennen kaikkea muista äänestää.
Olen utelias ihminen ja avoin dialogiin ja kuulemaan ideoita niiltä, jotka haluavat viedä asioita eteenpäin.
Tule mukaan