Miksi minä, miksi nyt?
Ajattelin ensin, että politiikka on minun osaltani käsitelty. Olen ollut parikymmentä vuotta ja useamman hallituksen aikana mukana eri tehtävissä ja saanut tehdä töitä kaikkien SDP:n puheenjohtajien kanssa Lipposesta lähtien.
Sanotaan ettei koira pääse karvoistaan ja moni meistä halajaa synnyinsijoilleen. Niin minäkin. Kun Trumpin hallinto oli ajanut monet kansainväliset järjestöt sekasortoon enkä kokenut, että minulla on tilanteessa annettavaa, ja samalla vanha taloni Naantalissa vaati remonttia, niin alkuvuodesta 2026 otin vasaran käteen.
Kun ILO:n käytävät vaihtuivat talviseen pikkukaupunkiin, tahtini hidastui. Hirsiseiniä raaputellessani mietin asioita.
Tapasin sosiaalityöntekijänä toimivaa opiskelukaveria, joka tekee lastensuojelua kovalla virkavastuulla, pienenevillä resursseilla ja jatkuvasti kuullen miten tehoton julkinen sektori on.
Naantalin Lidlissä juttelin erään vanhemman naisen kanssa hyvinvointialueen ajanvarauksen takaisinsoitosta tai sen puutteesta, ja katselin kun maahanmuuttajaäiti jongleerasi kolmen pienen lapsen kanssa samalla punaisia lappuja tutkien.
Olen seurannut politiikkaa lapsesta asti. Se on osaltaan etuoikeus ja toisaalta kutsumus — ja kutsumukseen liittyvää tunnetta jonkinlaisesta velvollisuudesta ei voi paeta vaikka haluaisi. Eikä maailma anna kenellekään lupaa katsoa sivuun tai vetäytyä itseensä. Varsinkaan nyt.
Maailma on muuttunut muutamassa vuodessa
Liberaali demokratia on ahtaalla. Äärioikeisto nousee ympäri Eurooppaa. Venäjä käy sotaa Euroopan sydämessä. Yhdysvallat vetäytyy roolistaan lännen ankkurina. Suomessa leikataan niiltä, joilla on vähiten ja alennetaan veroja niille joilla on eniten, ja perustellaan tätä vastuullisuudella.
Kun näkee mihin suuntaan maailmamme menee, jokaisen on tehtävä valinta: katsoa sivusta vai toimia. Minä en osaa katsoa sivusta eikä sinunkaan pidä.
Suomella ja erityisesti Varsinais-Suomella on vahvuuksia, joita ei käytetä riittävästi. Eurooppa on kotikenttämme. Geopoliittisessa murroksessa on paikkoja, joihin pitää ja voi vaikuttaa jos sinne mennään oikeilla välineillä ja oikeaan aikaan. Tähän tarjoan kokemustani. Siksi olen ehdolla.
Miksi SDP?
Sosialidemokratian tehtävä Suomessa on yhdistää. Olemme vastavoima politiikalle, joka elää pelosta, lietsotuista identiteettiristiriidoista tai jatkuvasta kriisistä.
SDP puolustaa hyvinvointivaltiota, mutta ei museoi sitä. Hyvinvointivaltio ei ole valmis malli vaan lupaus pitää ihmiset mukana muutoksessa. SDP on työn puolue — ja vaikka työn muodot muuttuvat, sen arvo säilyy.
Sosialidemokratia on vakaasti isänmaallinen ilman, että pyrimme sulkemaan ketään ulos. Suomi on puolustamisen arvoinen militarismia ihannoimatta. Yhtenäisyys on vastuuta toisistamme, ei pakottamista samaan malliin tai mielipiteisiin.
Velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan on hyväksyä muut ja arvostaa heitä sellaisina kuin he ovat. Ei hyväksyä vain se eri taustasta tuleva tai sukupuolisen suuntautumisen tai identiteetin omaava henkilö, johon on tottunut omassa lähipiirissään, vaan tunnustaa kaikkien arvo ja oikeus olla ja elää.
Valta ja asemat eivät ole sosialidemokraateille itseisarvoja, vaan väline yhteisen hyvän rakentamiseen. Jokainen julkiseen tehtävään pyrkivä tekee sopimuksen olla liikkeensä ja kansalaisten palveluksessa, ei toisinpäin.
