SDP:n järjestöllisestä uudistumisesta on puhuttu niin kauan kuin olen ollut mukana puolueessa. Samaan aikaan kun kaikille on selvää, että yli sata vuotta sitten tehty järjestörakenne ei enää tänä päivänä palvele meitä parhaalla mahdollisella tavalla, ei kuitenkaan ole syntynyt selvää yksimielisyyttä siitä, mitä uudistuksessa todella pitäisi tehdä.

Vaalipiiriuudistus vähensi piirien määrän kolmeentoista, monia puolueosastoja on yhdistetty ja lakkautettu, mutta pääosin järjestörakenteemme muistuttaa viime vuosisadan alun tilannetta.

Jokaisessa piirissä ja kunnallisjärjestössä tilanne on omanlaisensa. Siksi ei ole mitään valmista konseptia siihen, miten monta yhdistystä tai kuinka monta porrasta järjestöorganisaatiossamme pitäisi olla, eikä puoluesihteerillä ole lopullista viisautta näissä kysymyksissä. On hyvä muistaa, että järjestöt ovat poliittisen toiminnan välineitä, eivät itseisarvo. Puolueen toiminnan tulee olla jäsenlähtöistä, jäseniä ja poliittisia tavoitteitamme parhaalla tavalla palvelevaa.

Viime vuosina on aloitettu lukuisia järjestöprojekteja ja pidetty järjestötyöryhmien kokouksia, mutta ovatko nämä tosiasiassa johtaneet sellaisiin muutoksiin, jotka tekisivät puoluetyöstä houkuttelevampaa, toisivat lisää jäseniä puolueeseen tai sitouttaisivat nykyisiä jäseniä mukaan toimintaan? Meillä ei ole ollut valmiutta toteuttaa kaikkia välttämättömiäkään uudistuksia vaan on ollut turvallisempaa mennä totutulla. Itse uskon, että järjestötyömme kehittyy yhdistämällä pitkä järjestöosaaminen ruohonjuuritason kokemuksiin ja uusiin tapoihin toimia. Siksi en aio esittää tietynlaista järjestöuudistusta, vaan lupaan puoluesihteerinä täyttää seuraavat tavoitteet:

1. Tultuani valituksi puoluesihteeriksi käymme yhdessä keskustelun jokaisen piirin puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan kanssa niistä kehitystarpeista, huolista, ideoista, joita kussakin piirissä on. Heidän kanssaan tehdään yhdessä suunnitelma siitä, millaista tukea piirit ja niiden jäsenjärjestöt puolueelta tarvitsevat. Puolue tukee piirejä niiden järjestöllisessä ja poliittisessa työssä, mutta ei ilmoita miten sitä tehdään. Tätä prosessia tukee puoluetoimistolla täysipäiväinen järjestöpäällikkö.

2. Kaikki puolueosastot kontaktoidaan säännöllisesti jäsenrekisterin ja muiden välineiden avulla. Näin keräämme tietoa parhaista käytännöistä, jaettavista ideoista ja toiveista puolueelle. Tätä tietoa hyödyntämällä meille muodostuu arvokas ja ajantasainen kuva siitä missä mennään ja toimiva kontakti jokaiseen osastoon. Osallisuutta ja toiminnan muotoja kehitetään osastojen, kunnallisjärjestöjen ja piirien toiveiden mukaisesti ja niiden erilaisista lähtökohdista.

3. Kehitämme lisää työkaluja osallistumiseen. Kaikki puolueen jäsenet saavat sähköisiä kyselyitä eri sosiaalisen median ja muiden työkalujen kautta, joiden kautta he voivat vaikuttaa puolueen toimintaan niin järjestön kuin politiikan tasolla. Tällä digitaalisella vuoropuhelulla mitataan onnistumista politiikassa ja järjestötoiminnassa. Ne lisäävät ihmisten motivaatiota osallistua ja niistä kertyy arvokasta ns. big dataa ihmisten näkemyksistä jopa reaaliajassa.

4. Suomen vanhimpana joukkopuolueena SDP:n nykyistä järjestörakennetta pitää selvittää aidolla tutkimuksella. Rapakon takana on puolueilla, ja maailmassa monilla kansalaisjärjestöillä ja yrityksillä osaamista ja tutkittua tietoa siitä mikä ihmisiä liikuttaa, miksi ja miten he haluavat osallistua. Tämä tieto valjastetaan nyt myös sosialidemokraattisen järjestötyön käyttöön. Meillä on parhaat sisällölliset ajatukset, mutta uusien mallien etsintään kutsutaan sparraajina ulkopuoliset huippuasiantuntijat organisaatiotieteilijöistä motivaatiotutkijoihin. Tästä lisää vielä myöhemmin.

5. Jäsen on tärkein, niin nykyinen kuin tuleva. Jokainen uusi jäsen pääsee mukaan puolueen toimintaan oman osastonsa kautta. Viimeistään vuoden kuluttua liittymisestä uusi jäsen saa viestin, jossa kysytään tyytyväisyyttä puolueen jäsenyyteen. Jokainen löytää paikkansa puolueessa ja tuntee itsensä tervetulleeksi SDP:hen.